Charles Plogman

Bio

ELÄMÄNI LAULU
Synnyin Alavetelissä. Musiikki vei sydämeni, kun olin 12 -vuotias. Aloitin soittamalla kitaraa. Koulukavereiden kanssa perustimme ensimmäisen orkesterimme, Styroxin. Vuosi oli silloin 1979. Soittamisen lisäksi myös lauloin. Välillä jäsenet vaihtuivat, mutta aloitimme keikkailun tosissamme, viikonloppuisin. Bändiin tuli uusi laulusolisti. Minä lauloin lähinnä stemmoja. Basistimme jäätyä pois jatkoimme kvartettina. Siirryin soittamaan bassokitaraa. Hoidin laulamisen puoliksi sijaisen kanssa vakituisen laulajamme ollessa armeijassa. Hänen palattua taas siviiliin meitä oli kaksi laulajaa. Soitimme silloin diskomusiikkia. Jatkoimme vuoteen 1986.

Ensimmäinen julkaisu
Pikkuhiljaa yleisön maku muuttui. Tanssimusiikilla oli taas kysyntää hetken hiljaiselon jälkeen. Bändin nimi vaihtui Amoreksi. Ohjelmisto koostui pääosin ruotsalaisesta tanssimusiikkista. Yleisön keski-ikä nousi myös. Löysimme itsellemme luontevimman yleisön ja musiikin. Ensimmäinen äänite julkaistiin 1989 c-kasetilla, sen nimi oli ”För en trevlig danskväll”. Samana vuonna Amore pääsi kolmella kappaleella ”Dansbandsgala i Oravais” kokoelmaan.

Stig Snickars
Siirryin 1990 Stig Snickars orkesterin laulajaksi. Otin yksityisiä laulutunteja. Siitä innostuneena menin Kuula-opistoon lauluoppilaaksi ja lukemaan musiikin teoriaa.  Samalla jatkoin kitaran soittamista basson ohella. Orkesterimme julkaisi kolme levyä, ”Levande dansmusik 1 (1990), 2 (1991) ja 3 (1993). Teimme kahden viikon kiertueen USA:ssa. Kiertueen kunniaksi julkaisimme c-kasetin ”Minnenas låtar, USA –turné Special” vuonna 1993. Samana vuonna osallistuimme Tulisuudelma -kilpailuun. Pääsimme neljän parhaan joukkoon. Se taas vei meidät suoraan tv-lähetykseen. Ohjelman myötä teimme ensimmäisen suomenkielisen singlemme, jossa oli kappaleet ”Jää luoksein mun” ja ”Tahdon tuntea rakkauden”.

Musiikkiopinnot
Sain suoritettua klassisen laulun ja teorian Kuula Opistossa Vaasassa. Sen jälkeen aloitin opiskelut Pietarsaaren Konservatoriossa muusikkolinjalla 1994. Pääaineeni oli laulu. Samoihin aikoihin kapellimestari Stig Snickars halusi jäädä pois kuvioista. Stig Snickars orkester teki viimeisen keikkansa elokuussa 1995.

Charlies syntyy
Charlies orkesterin ensimmäinen keikka oli 14.10.1995. Samaan aikaan julkaisimme singlen, jossa oli kappaleet ”Steg för steg” ja ”Sommaren med dig”, ja vähän sen jälkeen julkaisimme singlen ”Nyt tiedän sen” ja ”Kuin unta olis tää”. Vain vähän aikaa siitä ilmestyi ensimmäinen pitkäsoittolevymme ”Nya vindar”. Olimme myös mukana kokoelmalevyllä ”Kustdansen 96”. Mustasaaren kunta tilasi maan pisimmän sillan, Raippaluodonsillan rakentamisen kunniaksi, laulun Replot brovalssen eli Raippaluodon siltavalssin. Minä lauloin sen ruotsiksi ja Marjut Rothovius suomeksi. Laulut julkaistiin myös singlenä 1997.

Meir Music
Olin vuosien aikana tehnyt paljon lauluja. Halusin löytää hyviä yhteistyökumppaneita säveltäjistä ja sanoittajista. Perustin musiikkikustantamo Meir Music Oy:n 1997. Tämän jälkeen aloitin yhteistyön Seppo Matintalon(Bluebird, SonyBmg) ja Olli Leppäniemen (Extra Viihdepalvelut) kanssa. Opiskelu jäi aivan loppusuoralla. Keikkailu vei miehen mennessään. Muutama soittaja vaihtui vielä orkesterissa ennen kuin voitimme Viihdyttäjä -kilpailun vuonna 1999.

Musiikista ammatti
Kiersimme TV 2:n kanssa kesälavoja. Ohjelman nimi oli ”Kesäillan valssi ”. ”Kauneimmat hetket” levy ilmestyi syksyllä vuonna 1999. (Single ”Ruskeat silmät”) Se oli silloin lopullisesti menoa, harrastuksesta oli tullut päätyö. Charlies nappasi toisen sijan Syksyn Sävel -kilpailussa vuonna 2000 kappaleella ”Vain vähän aikaa”. Samanniminen levy ilmestyi 2001. (Singlet ”Vain vähän aikaa”, ”Keinu kanssani”, ”Kun nauran, kun itken”)

Vain vähän aikaa kappaleesta tehtiin ruotsinkielinen single ”När natten blir till dag”, joka myöhemmin julkaistiin ruotsinkielisellä pitkäsoittolevyllä När jag ser dig 2003.  Myöhemmin 2003 ilmestyi ”Ansa oot” (Singlet ”Kesän tyttö”, ”Gina, pikisilmä signorina”, ”Marja-Leena”)

Viimeinen Charlies aikainen levy ”Valvon ja kuuntelen” ilmestyi 2004.(Single ”Valvon ja kuuntelen”) Minun viimeinen Charlies -keikkani tehtiin Kalajoella 7.8.2004

Sooloartistina
Soolouran aloitin elokuussa 2004 yhteistyössä Tommys -orkesterin kanssa. Ensimmäinen keikkamme oli Kalliojärvellä 18.8. Orkesterissa soittivat Tom Käldström, Kalle Pettersson, Mårten Raikula ja Christian Asplund. Ammattitaitoisen ja taitavan bändin kanssa on ollut ilo keikkailla. Kapellimestari Tom Käldström on yhdessä Kjell Lolaxin kanssa sovittanut ensimmäisen levyni kaikki kappaleet. Keväällä 2005 julkaistiin sinkku ”Jalat alta” ja se nousi nopeasti listoille. Siitä tehtiin ruotsinkielinen versio ”Fånga mej”. Kalle Pettersson jäi pois 27.3. Hänen tilalleen tuli Ronny Österås 2.4. Seuraavana kesänä heinäkuussa ilmestyi ”Pientä unelmaa”, joka myös soi ahkerasti radiossa.  Itseni lisäksi Bo Söderholm ja Lasse Wikman ovat olleet tiiviisti mukana biisien teossa. Löysin itselleni uuden soundin, joka tuntuu oikealta ja luontevalta.

Ensimmäinen soololevyni ”Jalat alta” julkaistiin syyskuussa 2005. Levy-yhtiöni on SonyBmg ja ohjelmatoimistona on Anne Mattilan AM-musiikkipalvelut. Pystyn yhä enemmän keskittymään laulujen tekemiseen. Laulamisen lisäksi se tuntuu mahtavalta. Kaikki ikään kuin alkoi taas uudelleen soolouran myötä.

Uskomaton vuosi
Ensimmäisestä sinkusta alkoi uskomaton rupeama elämässäni. Olen saanut tehdä paljon keikkaa ja musiikkini on otettu hyvin vastaan. Toisen soololevyn ensimmäinen sinkku ”Aamuun on hetki aikaa” ilmestyi kesäkuun alussa ja se soi hyvin eri radioissa.

Elokuun 31.8.2006 minulle annettiin kultalevy ”Jalat alta” -albumista. Se tuntui uskomattomalta ja jotenkin kruunasi hienon vuoden.  Syyskuun puolessa välissä ilmestyi toinen sinkku ”Elämäni nainen”. Syyskuun lopussa ilmestyi viimein uusi albumi ”Aamuun on hetki aikaa”. Sitä oli ilo tehdä. Marraskuussa, kun albumin ilmestymisestä oli mennyt pari kuukautta, ilmestyi vielä kolmas sinkku ”Unelmoin”. Joulukuussa 2006 ilmestyi ensimmäinen joululauluni ”Joulun syli”. Laulu otettiin hyvin vastaan, ja se soi paljon radioissa. Jouluprojektista tuli sellainen tunne, että sitä olisi mukava jatkaa jollain tavoin seuraavina vuosina.

Olin vuoden 2006 Emma-ehdokkaana. Vain neljä oli ehdolla ”vuoden iskelmäalbumi” kategoriassa, joten kovassa seurassa olin.

Vuosi 2007
Vuoden alussa ensimmäinen albumini ”Jalat alta” oli myynyt yli 23 000 kpl. Joten myös vuosi 2007  alkoi vauhdikkaasti. Vauhdikkaan vuoden tilinpäätös vei taas melkein jalat alta. Iskelmäradio valitsi minut vuoden miessolistiksi Iskelmägaalassa 11.2.2007. ”Aamuun on hetki aikaa” oli myös ehdolla vuoden albumiksi ja vuoden iskelmäksi. Keväällä levy oli myynyt yli 17 000 kappaletta, joten myös se saavutti kultalevyrajan.

Keväällä julkaistiin seuraavan albumin seuraava sinkku ”Jos minut kesyttäisit”. Se oli kuusi viikkoa Iskelmän listan ykkösenä ja keikoilla yleisö otti sen hyvin vastaan. Kevät ja kesä kuluivat uusien laulujen viimeistelyssä. Elokuussa keikkamyyjäksi tuli Texi Hannula. Syksyllä ilmestyi toinen sinkku ”Vanha suola janottaa” ja lokakuun alussa ilmestyy koko albumi. Levy oli parhaimmillaan myyntilistan kahdeksas. Molemmat sinkut soivat radiossa ahkerasti. Mukava yllätys oli myös se, kun ”Oletko heräillä” soi myös paljon, vaikka siitä ei varsinaista sinkkua julkaistukaan.

Mukavaa vaihtelua oli myös tehdä lauluja joululevyä varten. Keskellä parasta kesää laulut nauhoitettiin ja ”Joulun syli”-albumi ilmestyi joulun kynnyksellä. Laulut ovat tunnelmallisia ja niissä on tarinoita, jotka toivottavasti vievät kuulijan jouluisiin tunnelmiin.

Vuosi 2008
Työstin uutta materiaalia alkuvuoden ja keikkailin paljon. Mårten raikula jäi yhtyeestä pois 27.1. Tilalle tuli Daniel Wasberg 1.2. Muutenkin uudet tuulet puhalsivat keikkamyynnissä. Sony ja siellä Esa Nummela alkoi vuoden alusta myydä keikkojani. Maaliskuussa ilmestyi siihen asti tehdyistäni lauluista koottu karaokelevy Charles Plogman. Mukavana muistona vuosikymmenen takaa levy-yhtiö julkaisi myös vanhan bändini levyn ”Charlies, The Collection” toukokuussa.

Kesäkuussa julkaistiin uuden albumin ensimmäinen sinkku, levyn nimikkobiisi ”Lanka jo palaa”. Sitä pikkuhiljaa soitettiin radioissa yhä enemmän. Heinä-elokuun taitteessa se nousi ensin Iskelmän listalla toiseksi ja toisella listaviikollaan ykköseksi. Siellä se pysyi useamman kuukauden ja antoi mukavaa lisäpotkua syksyn levynjulkkareihin.

Toinen sinkku ”Elämäni nuotit” julkaistiin lokakuussa. Tietyllä tavalla uusi levy on aina eräänlainen vuoden kohokohta. ”Lanka jo palaa” ilmestyi kauppoihin lokakuun alkupuolella ja sen ilmestymistä juhlittiin neljästoista päivä Tulisuudelmassa.

Joulun lähestyessä oli mukava huomata, että monet laulut edellisenä vuonna ilmestyneeltä joululevyltä soivat ahkerasti eri radioissa. Keikoille on tullut paljon uutta yleisöä. Se tuntuu mukavalta, koska juuri yleisö on suurin syy siihen, että tätä työtä on mukava tehdä. Uudenvuoden aattona Christian Asplund soitti yhtyeessä viimeisen keikkansa. Hänen tilalleen tuli Anders Salin vuoden alusta 5.1.

Vuosi 2009
Toukokuussa ilmestyi kokoelma ”40 Unohtumatonta laulua”. Se pysähdytti taas kerran miettimään sitä, kuinka paljon on tapahtunut vuoden 2004 jälkeen, soolouralla. Levyn kunniaksi päätin uudistaa myös keikkaohjelmistoa ja otin mukaan monia lauluja vuosien varrelta. Vanhoihin tuttuihin lauluihin on mukava palata taas välillä, tuntuu kuin lapset olisivat palanneet kotiin.
Alkuvuonna levy-yhtiöni julkaisi myös kahden cd: paketin ” Jalat alta/Aamuun on hetki aikaa”.
Elokuussa ilmestyi taas muistoja vanhoilta ajoilta ”Charlies, Legendat” ja myöhemmin ”Charlies, Collestions”.

Varsinainen paukku tuli heinäkuussa. Minut oli nimetty keväällä ehdolle saamaan Iskelmä Finlandia palkinto. Suorassa televisiolähetyksessä Otto Donner sanoi minun nimeni, se oli todellinen yllätys. Siitä alkoi melkoinen pyöritys. Olen erittäin kiitollinen saamastani tunnustuksesta ja otan sen nöyränä vastaan.

Syksyllä ilmestyi uusi albumi ”Olisitpa täällä”.  Halusimme juhlistaa levyä perinteisellä päiväristeilyllä Tallinaan. Levy ilmestyi kauppoihin 28.11. Ensimmäinen sinkku ”Olisitpa täällä” julkaistiin kesän alussa ja toinen ”Eihän sitä koskaan tiedä” lokakuussa. Molemmat laulut soivat paljon radioissa ja koko levy sai hyvän vastaanoton. Siinä oli mielestäni jotain uutta, mutta myös tuttua vanhaa, sopivassa suhteessa.

Syksyllä ilmestyi kauppoihin myös ”Charles Plogman, The Collection”.
Joulukuun puolenvälin paikkeilla alkoi loma, ja rankan vuoden jälkeen se tuntui enemmän kuin ansaitulta.

Vuosi 2010
Olimme joulukuussa 2009 Wikmanin Lassen kanssa etelässä tekemässä uusia lauluja. Niitä syntyi kymmenkunta ja alkuvuonna tein tuotoksistamme demoja. Levy-yhtiö toivoi, että syksyllä ilmestyisi taas uusi levy, joten uusille lauluille oli heti käyttöä.

Helmikuussa ilmestyi edellisen vuoden lopussa kuvattu dvd “Charles Plogman, Saanko luvan” sekä kahden cd:n kokoelma ”Jos minut kesyttäisit/ Lanka jo palaa”. Huhtikuussa koottiin samaan pakettiin karaoke ja kaksi jo julkaistua levyä ”Charles Plogman, Soundpack 2cd + dvd”

Huhtikuussa uuden levyn neljä ensimmäistä laulua olivat valmiina. ”Herätä minut” oli ensimmäinen sinkkulohkaisu toukokuussa, joka meni radioihin. Kesän aikana valmistuvat loput laulut levyä varten.

Kevään korvalla kuulin iloisen uutisen; minulle oli myönnetty Teoston Vuoden raportööri -palkinto. Se jaettiin nyt ensimmäistä kertaa. Palkinto jaetaan vuosittain sille, joka on ilmoittanut keikkojensa ohjelmatiedot Teostolle tinkimättömällä tarkkuudella. Raporttien avulla Teosto osaa ohjata tekijänoikeuskorvaukset juuri niille henkilöille, joiden tekemiä kappaleita on soitettu. Palkintona luovutettujen kunniakirjojen allekirjoittajina ovat Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry, Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry, Suomen Säveltäjät ry sekä Suomen Musiikkikustantajat ry.

Tuotin ja sävelsin lauluja muutamille artisteille. Esimerkiksi Hanna Talikaiselle tehty ”Rakkain jää” soi tiuhaan radioissa kesän aikana.

Syyskuussa julkaistiin toinen sinkku ”Miksi” uudelta levyltäni. Laulu on hidas ja vähän uudenlaista minua. Halusin tuoda esiin lauluistani myös herkemmän puolen. Lokakuun puolessa välissä juhlittiin sitten uutta levyä ”Herätä minut”.

Vuosi 2011
Kiireisen vuoden jälkeen takki oli tyhjä. Silloin yhä voimakkaampana tuli mieleen ajatus, että pitäisin pidemmän tauon levynteossa. Kaipasin uusia tuulia laulujen säveltämiseen, uuden ajatuksen tai kipinän. Tiedän, että joskus on vain hyvä antaa asioiden olla, koska mieli tekee työtä huomaamattomasti ja asiat usein loksahtavat kohdilleen kuin itsestään. Niinpä päätin olla miettimättä asiaa sen kummemmin. Tuotin kevättalvella muutamia lauluja muille artisteille.

Keikoilla oli mukavasti väkeä ja ilokseni huomasin, että yhä nuorempia tuli keikoille tanssimaan ja osa vain kuuntelemaan. Toivon sen olevan merkki siitä, että tanssipaikat pysyvät elävinä ja kukoistavina.

Näillä kaduilla
Olimme Lasse Wikmanin kanssa suunnitelleet pitävämme laulunkirjoitusleirin joskus keväällä. Päätimme pyytää mukaan myös Petri Somerin, joka on tehnyt paljon lauluja myös muille artisteille. Tällä leirillä tavallaan solmut aukesivat, löysin kipinän tai oikeastaan ajatuksen uusista lauluista. Se oli hieno tunne, kun sisäinen patoni murtui ja uudet laulut syntyivät. Yhdessä tekeminen toi sellaisia näkökulmia tekemiseen mitä olin kaivannut. Halusin tuoda lauluihin tuulahduksen jotakin uutta ja se onnistui. Teimme neljä erilaista laulua, joista ”Näillä kaduilla” oli se, joka päätettiin julkaista ensimmäisenä sinkkuna.

Tällä samalla metodilla pidin samanlaisen leirin myös säveltäjä Bo Söderholmin kanssa.
Yhtäkkiä huomasin olevani säveltämässä uusia lauluja myös itsekseni. Kesän loppupuolella tajusin, että minulla oli levyllinen lauluja valmiina. Toki tuttua itseäni, mutta sopivasti uudistettuna. Halusin, että kautta linjan laulut olisivat teksteiltään aikaisempaa vakavampia, ei paljoa, mutta sopivasti. Se tuntui oikealta ja juttelimme teksteistä paljon Lassen kanssa.

Syyskuussa kuvasimme videon, se oli ensimmäinen kerta soolourallani, kun teen virallisen musiikkivideon. Nykyään videot kuuluvat asiaan, joten oli melkein itsestään selvää tehdä sellainen.

Uudet tuulet puhalsivat myös bändirintamalla, Tom Käldström halusi lopettaa jatkuvan keikkailun. Hän teki viimeisen keikkansa 7.10. Tomin myötä vaihtuivat bussi, kalusto ja orkesterin nimi. Poikani Anton tuli keikoille mukaan 14.10. Orkesterin nimi muuttui virallisesti 25.10, siitä tuli Ronnies. Ronny otti kapelimestarin tehtävät ja osti bussin. Minä ostin kaluston, ja matka jatkui.

Vuosi 2012
Toinen sinkkulohkaisu oli ”Kuin muukalainen”. Se ilmestyi helmikuussa ja uutta levyä juhlittiin maaliskuussa risteilyllä. Keväällä julkaistiin vielä radioin pelkästään elektronisesti mennyt ”Viimeinen yö.”

Keikkoja oli tasaisesti koko vuoden, mutta alalla oli aistittavissa tietynlainen alakulo. Tuntui, että lama oli tarttunut myös iskelmä- ja tanssimusiikkiin. Syyskuussa pohdimme tuottajani Seppo Matintalon kanssa seuraavaa levyä, ja hän ehdotti, että tekisin Katri- Helenan ja Paula Koivuniemen tuotannoista tutuksi tulleita lauluja uudestaan, vähän uudesta näkökulmasta. Aluksi vierastin ajatusta, mutta minulla on omaa materiaalia niin paljon ohjelmistossa, että hetken päästä innostuin asiasta itsekin.

Vuosi 2013
Anton aloitti armeijan tammikuussa, hänen tuuraajakseen tuli Marko Lapiolahti 11.1. Talven aikana olen käynyt studiossa ja etsinyt sopivia lauluja. Toukokuun lopussa ilmestyi ensimmäinen single tulevalta albumilta, se oli ”Kuuleeko yö”. Yleisö otti hienosti vastaan nämä lainakappaleet, joihin itsekin tykästyin. Teimme Marko Lapiolahden kanssa myös videon kappaleesta.

Talvella tapahtui taas orkesterissani muutoksia. Pitkäaikainen hanuristi ja kosketinsoittaja Ronny jäi pois 20.4. Hän halusi kokeilla välillä muita aloja. Koska edellisen orkesterin nimi oli lainattu häneltä, oli edessä myös orkesterin nimenvaihdos samalla. Pokani Anton palasi armeijasta takaisin riveihin ja aluksi tuuraajaksi palkattu Marko Lapiolahti vakinaistettiin, näin näki päivänvalon uusi orkesterini ”Pientä unelmaa” 30.4., joka sai nimensä soolourani alkutaipaleen hitistä. Helsingin Museokadulla on muuten nakkikioski, josta saa ”Pientä unelmaa” -annoksen. Sekin on nimetty lauluni mukaan.

Samalla kun orkesteri uudistui, niin uusimme valo- ja laitekalustoa. Halusin, että uudet tuulet näkyvät ja kuuluvat myös esiintymistilanteissa.

Syyskuussa tuli ulos toinen sinkku ”Olet ystäväin”. Lokakuussa sitten ilmestyi uusi levy ”On elämä laulu”. Sitä juhlittiin kolmessa kaupungissa, Helsingissä, Tampereella ja Oulussa, kaikki alkoi Helsingin Tähdestä. Vähän jännitti, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun en ollut itse sävellystyössä mukana, keskityin vain sovituksiin. Välillä on mukava tehdä asioita näinkin päin. Yleisö on ottanut nämä uusvanhat laulut hyvin vastaan ja ne istuvat hyvin vanhaan ohjelmistoon. Tämä on ollut mielenkiintoinen vuosi, ja minulla on hyvä tunne uudesta levystä.

Olin hankkinut videomateriaalia Seppo Ekholmilta monta vuotta sitten. Hän ja Lasse Wikman kuvasivat eri vuosina Charlies – yhtyeen keikkoja ja keikkaelämää. Heidän tarkoituksensa oli tehdä dokumentti lavakulttuurista, mutta ohjelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut.

Loppusyksystä toteutin kuitenkin itse pitkäaikaisen haaveeni ja aloin työstämään juuri tuosta materiaalista omaa Charlies -dokumenttiani yhdessä Marko Lapiolahden kanssa. Dokumentti käsitteli vuosiani orkesterissa 1995 – 2004. Teimme Markon kanssa myös 5 kpl musiikkivideota.

2014
En itse heti ymmärtänyt kuinka pitkä ja aikaa vievä prosessi on koota video-ohjelma selkeäksi kokonaisuudeksi. Monen päivän ja monen editointitunnin jälkeen dokumentti ja musiikkivideot valmistuivat keväällä. Dokumentti odottaa vielä sopivaa julkaisuhetkeä.

Elokuussa tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun lähdin soolouralle. Siitä syntyi ajatus elvyttää vanhoja Charlies -kappaleita ja esittää niitä taas yleisölle. Latasimme tekemämme Charlies -musiikkivideot nettiin ja annoimme kesäkiertueelle nimen ”Vain vähän aikaa”. Kiersimme nostalgiahengessä lavoja 6.6 – 16.8 Pientä Unelmaa -orkesterin kanssa.
Oli mukava huomata, että vanhat laulut toimivat edelleen hienosti ja yleisö otti ne hyvin vastaan.

Alkukesästä päätimme myös poikien kanssa, että Pientä Unelmaa lopettaa toimintansa kesän jälkeen, viimeinen keikka oli Hanganlavalla 16.8. Daniel, Anders, Marko ja Anton siirtyvät tekemään välillä muita hommia. Meidän viimeinen keikkamme oli haikea, mutta täynnä lämpimiä muistoja.

Pienen pohdinnan jälkeen löysin itselleni uuden orkesterin, Rosetten. Sen kanssa jatkan keikkailua 2.9. Bussin möin myös kesällä, mutta jätin kaluston. Rosette kulkee omalla autollaan. Elokuun lopussa harjoittelimme keikkabiisejä. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen minulla tuli heti hyvä tunne.  Uskoin, että yleisö ottaa meidät hyvin vastaan, ja niin se ottikin.

2015
Tiesin, että minun oli tehtävä päätöksiä. Täytän 50 ja keikkaakin olen tehnyt jo yli 35 vuotta. Juhlisinko näitä vuosia vai en? Päätin juhlia ja siitä syntyi teema ”Viittä vaille viisikymmentä”, jonka merkeissä keikkailimme koko vuoden. Kehitimme Rosetten kanssa ohjelmistoamme entistä monipuolisemmaksi. Saimme yleisöltä hyvää palautetta, joten tiesimme olevamme oikeilla jäljillä. Laulamisen lisäksi soitan myös välillä kitaraa, se tuntuu luontevalta. Uudet fanikortit tehtiin keväällä ja niiden myötä kerroimme myös yleisölle, että ensi vuosi tulisi olemaan juhlavuosi, koska nyt mentiin viittä vaille.

Joku on sanonut, että vanha koira ei opi uusia temppuja, mutta minä päätin yrittää. Halusin mennä mukaan aktiivisemmin sosiaalisenmedian maailmaan. Siellähän kaikki nykyään tapahtuu. Halusin, että Facebook -sivuni olisivat aktiiviset ja palvelisivat yleisöä paremmin. Tutustuin silloin Ilari Isotaloon, joka sai minutkin päivitettyä netin nykymenoon. Saimme yhdessä aikaan tekemisen meiningin, jota olin pienen hiljaiselon jälkeen kaivannut. Edellisenä vuonna tehty dokumentti Charlies ajasta ilmestyi nettiin lyhyinä paloina.

Halusin tehdä taas pienen tauon jälkeen tehdä omaa musiikkia. Rosetten aikana en ole julkaisut mitään uutta. Oli aika korjata tämä asia. Aluksi teimme Lassen kanssa neljä laulua, josta ensimmäinen sinkku ilmestyi 15.10. ”Ota kiinni tästä” oli myös paluu minulle tuttuihin maisemiin. Se sai heti hyvän vastaanoton.

2016
Vuosi alkoi tulevaa suunnitellen. Toinen sinkku ”Vähän yli kuudentoista” julkaistiin tammikuun lopulla. Teimme siihen myös videon. Talvi meni levyn julkistamista ja sen yhteydessä juhlittavia synttäreitä suunnitellessa. Rosette täytti vuoden aikana myös pyöreitä (20v.), joten juhlaan oli monta aihetta. Sitä teimmekin koko loppuvuoden.

Pitkästä aikaa pidin tauon keikkailusta. Aloitin sen synttäreitteni kynnyksellä ja tein muutaman viikon matkan. Nettiin ilmestyi syntymäpäivänäni kappale ”Vain vähän aikaa”, se on laulu, josta tämä minun juttuni tietyllä lähti huimaan lentoon. Tänä syksynä siitä tuli täyteen 16 vuotta, vaikka se tuntuu vain vähältä ajalta.

Aloitin keikkailun taas toukokuun puolessa välissä. Sitä ennen olin kiertänyt uutta levyäni promoamassa. Tein lehtijuttuja, radiohaastatteluja ja kävin televisiossakin. Juuri ennen levyn varsinaista julkaisupäivää ilmestyi ”Sä jätit äänes” -kappale, joka on tehty kunnianosoituksena kaikille äideille, mutta ennen kaikkea omalleni.

”Ota kiinni tästä” –albumi ilmestyi kauppoihin 6.5. Tilasin uudet julisteet ja fanikortit.

Vaikka levyä juhlittiinkin enemmän tai vähemmän koko vuosi, niin varsinaiset julkkarikeikat olivat 7.6 Tuurin kyläkaupassa, 13.5 Tampereen Tähdessä, 20.5 Oulun Tähdessä ja 27.5 Kalliojärvellä.

Sinikka Savuoja oli tehnyt uuden levyn kannesta muotokuvan. Hän luovutti sen minulle Oulun keikan yhteydessä.

Muutoksia on tullut myös levyn tuotantoon, tällä kertaa tuottajana oli oma yhtiöni Meir Music ja jakelijana Sony Music. Levy sai hyvän vastaanoton, mutta samalla huomasin levynmyynnin vähentyneen rajusti ja siirtyneen nettiin. Kappaleet soivat hyvin iskelmämusiikkia soittavissa radioissa. Levy valittuiin myös kuukauden levyksi, josta olen erityisen iloinen.

Elokuussa ohjelmatoimistoni Auraviihde sulautui Gramofoniin, lokakuussa siirryin Polarartisteihin. Marraskuussa esiinnyin Fuengirolassa, Iskelmä Baarissa. Alkuvuodesta lähden Playa del Inglesin, Foxiin esiintymään.

Ala elää muutosten aikaa. Keikkaa teemme Rosetten kanssa ja halumme tarjota mahdollisimman monipuolista ohjelmistoa. Kaikki uudet biisit olemme ottaneet setteihin mukaan perinteiseen tapaamme. Joulukuun puolessa välissä jään joululomalle, josta 2017 homma taas jatkuu.

2017
Halusin kokeilla uusia juttuja nettimaailmassa. Ilarin avittamana olin edellisenä vuonna päässyt hyvään alkuun, mutta edelleen halusin tehdä vielä jotain lisää. Helmikuussa aloitin kerran viikossa livelähetykset Facebookissa. Alkuperäisenä ajatuksena oli jutustella kuuntelijoiden kanssa ja esittää muutama laulu lähetyksen aikana. Homma on pikkuhiljaa kehittynyt, kasvattanut suosiotansa ja hakeutunut uomiinsa. Lähetyksestä kysellään keikoilla ja jotkut jopa odottavat sitä.

Vuoden aikana tein keikkoja ja markkinoin ”Ota kiinni tästä” -levyä. Huomasin vuoden aikana entistä selvemmin sen, että levymarkkinat ovat pienentyneet ja moni perinteinen tanssipaikka taistelee olemassaolostaan. Ala elää muutoksen aikaa ehkä vahvemmin kuin koskaan. Musiikki on siirtynyt yhä enemmän nettiin. Onneksi ihmiset käyvät kuitenkin kuuntelemassa elävää musiikkia ja tanssimassa, ja samalla minäkin olen saanut kokea hienoja hetkiä.

Pikkuhiljaa minulle syntyi myös polte tehdä uutta musiikkia. Yksi hokema pyöri päässäni pitkin vuotta, enkä saanut siltä rauhaa. Sovimme Lassen kanssa, että teemme siitä laulun. Mietin pitkään sitä, että minkälaisella idealla laulu toteutetaan. Menin joululomalla demostudioon ja sain ahaa-elämyksen. Siitä kone käynnistyi ja päätin julkaista sen seuraavana keväänä.
Samalla hiljennyin nauttimaan hiljaisuudesta ja joulusta.

2018
Halusin kokeilla jotain uutta. Pyysin Janne Hyötyä sovittamaan ja toteuttamaan uuden biisini. Yhtäkkiä koneisto oli taas käynnissä. Helmikuussa ”Tosta noin vaan” –biisi oli valmis. Projekti vaati mielestäni myös uusia kuvia, julisteita ja kortteja. Kuvat otettiin helmikuussa ja maaliskuussa ne olivat valmiina tarjoiltavaksi uuden sinkun kanssa. Yleisö haluaa edelleenkin nimmarikortteja, vaikka selfiet ovat lisääntyneet huimasti.

Laulun ensiesitys oli Facebookin viikon livelähetyksessä 12.3. En tiedä johtaako tämä uusi laulu tällä kertaa pitkäsoittoon kuten aina aikaisemmin. Halusin kuitenkin tuoda uutta musaa kentälle. Menen eteenpäin askel kerrallaan ja keikkakalenterini täyttyy tasaista vauhtia. Innolla odotan miten uusi biisini otetaan vastaan. Otetaanko se tosta noin vaan?

Biisi otettiin hyvin vastaan. Vähän uudistettua tyyliä ei vierastettu, pikemminkin päinvastoin.
Keikkayleisö ja iskelmää soittavat radioasemat tuntuivat peukuttavan biisille. Halusimme tehdä jatkoa samalla kokoonpanolla, jossa Janne Hyöty tuottaisi ja sovittaisi seuraavankin biisin.

Olimme Lassen kanssa tehneet yhden laulun jo kauan sitten. Se oli koko ajan kummitellut mielessäni, mutta meidän mielestämme sille piti jotain tehdä. Linnunluinen oli sana, jonka olin jostain napannut. Se sopi täydellisesti ja rytmillisesti biisin kertosäkeistöön. Lasse teki sen pohjalta uudet sanat kertosäkeistöön ja muokkasi tekstiä sopivasti. ”Oot mulle tärkee” julkaistiin syksyllä ja julkkarit pidettiin Facebookin livelähetyksessä.

Molemmat biisit herättävät yleisön aina keikoilla, joten minusta ne ovat olleet erittäin onnistuneita. Katsotaan, mitä jatkossa tapahtuu?

Halusin myös uutta ilmettä tiedottamiseen ja sosiaaliseen mediaan. Munini Creative aloitti Instagram -sivujeni hoitamisen ja joidenkin keikkojen kuvaamisen. Homman takaa löytyy kaksi ammattilaista, Mia ja Heidi.

Pitkä keikkarupeama, lähes 40 -vuotta, on vaatinut veronsa. Minulla todettiin tinnitus korvissani. Minulla oli korvat soinut jo pidemmän aikaa. Tutkimusten jälkeen lääkäri suositteli minulle kuulonhuoltolomaa keikoista, aloitin sen joulun jälkeen.

2019
Alkuvuonna järjestelin asioita, halusin suojella kuuloani, joten mietin miten teen sen parhaiten. Päivitin monta asiaa, tilasin itselleni mm. uudet korvamonitorit. Maaliskuun puolessa välissä palasin uudella innolla keikoille.

Tauon aikana heräsi paljon uusia ajatuksia, tai ehkä pitkään pinnalle pyrkineet ajatukset saivat valtaa. Vaihdoin ohjelmatoimistoa, uusi toimisto on Gramofoni ja sen myötä myös kortit ja julisteet uusittiin.

Bändissäni Rosettessa tapahtui myös muutoksia, poikani Anton tuli bändiin, on mukava olla taas yhdessä lavalla hänen kanssaan.

Ensi vuoden toukokuussa on kulunut 40 vuotta minun ensimmäisestä keikastani Alavetelissä, tarkka päivä oli 14.5.1980. Se tarkoittaa sitä, että minulla on tietynlainen juhlavuosi tulossa. Katsotaan kehittyykö sen ympärille jotain?

Syksy keikkailtiin Rosetten kanssa. Suunnittelin innokkaasti tulevan juhlavuoden ohjelmaa. Kesällä oli tarkoitus tehdä useita yhteislaulutilaisuuksia ”Lauletaan yhdessä Pientä Unelmaa Wanhassa kanalassa” -konseptilla. Vierailevat artistit oli sovittu, ohjelmisto päätetty ja lauluvihkot tehty.

Syksyllä oli tarkoitus tehdä kaksi konserttikiertuetta; Vedän elämän henkeen 11 paikkaa ja Små stunder 6 paikkaa. Kaikki oli valmiina.

2020
Painokoneet seis ja etusivu uusiksi! Tämä vanha sanonta konkretisoitui omalla kohdallani jo alkuvuonna. Tammikuussa julkaisin juhlavuoteni lähtölaukaukseksi tarkoitetun ”Vedän elän henkeen” – laulun, mutta sitten tummat pilvet kasaantuivat suunnitelmieni ylle. Korona muutti tulevaisuuden sumuiseksi.

Tilanne paheni koko ajan, kun vuosi ehti pidemmälle. Maaliskuussa tulivat ensimmäiset rajoitukset keikkapaikoille. Teimme Rock Theatren kanssa keikan Loimaalla, siitä oli tarkoitus aloittaa pienimuotoinen kiertue, mutta palasimmekin kotiin.  Peruutusten aalto alkoi, joka tyhjensi kalenterin. ”Lauletaan yhdessä Pientä Unelmaa Wanhassa kanalassa” -tilaisuudet oli pakko siirtää johonkin tulevaisuuteen. Ainoa mikä jäi jällelle, oli biisien tekeminen. 13.5. julkaisin singlen ”Lähtee vai jäädä”.

Kesän alussa tilanne näytti jo valoisammalta kuin kevättalvella, mutta loppukesästä peruuntuivat taas kaikki esiintymiset. Minun oli pakko tehdä isoja ratkaisuja sen hetkisen tiedon perusteella.

Juhlakonsertit siirtyivät seuraavaan vuoteen varmuuden vuoksi.  Olin tehnyt uutta materiaalia jo jonkin aikaa, koska ajatus oli julkaista albumia konserttikiertueen kunniaksi.

21.8.2020 julkaisin singlen ”Päivämäärä sun iholla (12.2)”. Se oli minulle hyvin henkilökohtainen laulu, koska tyttäreni otti tatuoinnin 12.2.2013. Se oli ajankohta, kun laiton korkin kiinni, toivottavasti lopullisesti. Mia Laihonen teki lauluun hienot sanat.

Vaikka konserttikiertue peruuntuikin, niin päätin julkaista kuitenkin kokonaisen albumin 11.9, sen nimi on ”Vedän elämän henkeen”.

Netticketin kanssa kehittelimme olohuonekeikka -konseptin. Minut pystyy tilamaan kotiin tai perhejuhliin yms. esiintymään netin kautta. Konseptiin kuuluu myös se, että minulta voi tilata puhelinsoiton päivänsankarille. Konsepti toi jonkin verran keikkoja, mutta kaiken kaikkiaan loppuvuosi mentiin aika alakuloisissa tunnelmissa.

2021
Koko alkuvuosi oli hiljaiseloa aina kesän korville asti.
Päätin tehdä myös ruotsinkielisen levyn, koska kiertueet olivat siirtyneet. Ajattelin, että minulla olisi kaksi uutta levyä, kun syksyllä aloitan konserttikiertueet.

Julkaisin ”Små stunder”-levyn 14.5. En julkaissut singleä, mutta kappale ”En härlig sommardag” valikoitui listaehdokkaaksi. Se pärjäsi kohtuullisesti.

Juhannuspäivänä pääsin pitkästä aikaa esiintymään orkesterin kanssa tanssikeikalle. Keikkavarauksia tuli yhä enemmän, myös syksylle, se loi uskoa tulevaisuuteen. Ihmiset kävivät kuitenkin aika maltillisesti keikoilla, enkä havainnut mitään ryntäystä, vaikka paikat olivat olleet niin pitkään kiinni. Varovaisuutta oli ilmassa.

Sitten korona nosti taas päätään. Loppukesä muistutti edellistä kesää, mutta erona oli se, että kokonaistilanne oli muuttunut, koska rokotukset olivat jo hyvässä vauhdissa. Epävarmuus oli kuitenkin päällimmäisenä.

Päätin vaihtaa ohjelmatoimistoa ja siirryin Magnumliveen. Minun oli jälleen peruttava syksyksi kaavailemani suomenkieliset konsertit, ruotsinkieliset siirsin kevääseen. Päätin kuitenkin pitää ajatuksen elossa, kaikesta huolimatta.

Osallistuin Syksyn Sävel -kilpailuun ja pääsin mukaan semifinaaliin, johon kelpuutettiin 20 laulua noin kolmestasadasta. ”Mä oon täällä” – single julkaistiin 4.10. Se on minun oma sävellykseni, siinä on Lasse Wikmanin sanat ja sen on toteuttanut ja sovittanut Janne Hyöty.

9.10 oli ensin semifinaali, josta pääsin jatkoon. Finaali oli 16.10. Laulu sijoittui viidenneksi ja olin siitä todella iloinen. Uusien tuulien myötä myös keikkojen tilaaminen elpyi jonkin verran.

Vuoden loppu toi myös uusia tuulia bändirintamalle. Rosette vaihtuu MiSiO -orkesteriin 1.1.2022. Loppuvuosi säädetään ja treenataan uuden orkesterin kanssa. Ajatuksissa on myös saada suomenkielinen konserttikiertue keväällä toteutettua.
Toiveita täynnä odotan seuraavaa vuotta.

2022

Alkuvuodesta tuli paljon peruutuksia koronan takia. MiSiOn kanssa aloitin keikkailun vasta maaliskuussa. Samasta syystä peruutin myös konserttikiertueen kokonaan, vaikka olinkin sitä suunnitellut pitkään.

Kevään korvilla näkyi jo valonpilkahduksia keikkarintamalla ja kalenteri täyttyi vähitellen. Ihmiset löysivät varovaisesti taas tiensä takaisin tanssipaikoille. MiSiOn kanssa yhteistyö sujui hienosti.

Kesällä toteutuivat viimein Lauletaan yhdessä Pientä Unelmaa – tapahtumat Loimaan Wanhassa Kanalassa. Juhannuksen jälkeiset neljä torstaita lauloin ja laulatin yleisöä sekä juonsin tapahtumat. Eri iltoina oli mukana aina kolme vaihtuvaa artistia ja MiSiO totta kai säesti. Tapahtumassa vieraili kaikkiaan 12 laulajaa minun lisäkseni.

Tanssikeikkaa olemme bändin kanssa tehneet tasaiseen tahtiin. Uusia lauluja en julkaisut tänä vuonna, vaan keskityin keikkailuun uuden orkesterin kanssa.

Minulla on ollut jo monta vuotta vireillä sivuprojekti – Rock Theatre -yhtye, joka soittaa Genesistä. Harva tietää, että olen ollut ja olen edelleenkin suuri Genesis fani. Olemme tehneet kymmenisen keikkaa vuodessa. Minä olen siinä yhtyeessä lähinnä kitaransoittajana ja taustalaulajana.
Olimme tänä vuonna myös Ruotsissa keikalla. Meidät on arvioitu lehtien kritiikeissä yhdeksi Pohjois-Euroopan parhaimmista Genesis -tribuuttibändeistä.

Lauloin joulukonsertissa Vaasassa Old time Rockersien kanssa. Tuttuun tapaani tein joulukuun puoleenväliin keikkoja ja sitten vetäydyin joulunviettoon.

2023

Raskaiden aikojen jälkeen keikkailu jatkui haparoivin askelin. Ala heräsi hitaasti. Ihmiset eivät
vielä liikkuneet samaan malliin kuin ennen pandemiaa.

En ollut levyttänyt pitkään aikaan. Mitä teen -kappale oli ollut valmiina odottaen oikeaa hetkeä
ilmestyä. Ajattelin, että vuoden alussa julkaisen sen. Laulu on minun sävellykseni, Lasse Wikmanin
sanoittama ja Janne Hyödyn sovittama. Se ilmestyi 13.1.2023

Minusta on ollut mukavaa julkaista aina välillä myös lauluja ruotsiksi. Det finns inget farväl on
Daniela Rodin sanoitus ja minun sävellykseni. Kappale on rauhallinen ja sen sanoma on toivoa
antava. Laulu ei ole totuttua minua, mutta jollain tavalla se kosketti. Se julkaistiin 17.2.
Myöhemmin tein siihen myös suomenkielisen version, jonka sanoitti Lasse Wikman.

Keväällä perustimme Charles Plogmans Orkesterin. Ensimmäinen keikkamme oli Wasaline/Aurora
Botnia laivalla. Syvempi ajatukseni oli se, että minusta oli mukava palata osittain myös
ruotsinkielisille tanssipaikoille. Se toi mukavaa vaihtelua tullessaan.

Mia ja Heidi hoitivat monta vuotta minun sosiaalista mediaani. Syksyllä he houkuttelivat ja minut
käyttämään Tiktokia. Samainen Mia Laihonen muuten sanoitti seuraavan singleni, jossa on minun
sävellykseni ja Janne Hyödyn sovitus. Elämän palo julkaistiin 15.9.

Minulle rakas Genesis tribuuttibändi Rock Theatre aloitti SELLING FINLAND kiertueen syksyllä.
Tarkoituksemme oli kiertää seuraavan vuoden toukokuuhun asti. Kiertue alkoi 29.9. Rock Theatre
on mukavaa vastapainoa kaikelle muulle tekemiselleni.

Aloitin joululomani tuttuun tapaan joulukuun puolessavälissä, tosin tein tuurauskeikkoja Radio
Vaasaan. Sieltä oli pitkään asiaa ehdotettua, joten päätin kokeilla jotain minulle ihan uutta.
Ensimmäinen lähetykseni oli 19.12.

2024

Alkuvuonna tein jonkin verran keikkoja. Radio Vaasassa pestini jatkui. Tuurauskeikat vaihtuivat
säännöllisiksi. Niitä oli joka viikko.

Maaliskuussa minulla oli syntymäpäivät ja päätin julkaista seuraavan singleni samana päivänä,
koska päivä osui hienosti perjantaiksi. Se ei ikinä ala julkaistiin 8.3. Laulua oli tekemässä tuttu
joukko. Sävel on minun, sanat Lasse Wikmanin ja toteutus Janne Hyödyn.

Jäseniä vaihtui sekä Rock Theatre -bändissä että Charles Plogmans Orkesterissa. Esimerkiksi
poikani Anton jäi pois. Charles Plogmans Orkesteri keikkaili myös suomenkielisillä lavoilla. ”Puss
& Kram” teeman puitteessa. Ensimmäisen keikan se teki 16.3.

Yhteistyö MiSiOn kanssa jatkui myös normaalisti. Minua pyydettiin keikoille myös yksin, taustojen
ja kitaran kanssa.

Ilokseni huomasin muutenkin sen, että elämä keikkarintamalla oli elpynyt.
Tunnelmat olivat hyvät, kun suunnistin kohti kevättä ja kesää.

Nähdään keikoilla
Charles